Poliittinen sielunmaisema

Sitten hyvää musiikkia taustalle... ja mitä ajatuksia milloinkin mieleen pälkähtää.

Tänä aamuna mietin, että miltä se poliittisen liikkeen äänestäjän sielunmaisema näyttää. Maalaan suurella pensselillä.

Kokoomuslainen on ajatuksissaan oikeutettu omistamaan kaiken. Hänen elämänsä täytyy olla tuskallista kuin Roope Ankalla. Pitää saada lisää ja vartioida sitä mitä on. Suurin "vihollinen" tuntuu olevan työtön ja köyhä. He sopivat potkupalloksi ja nyrkkeilysäkiksi. Kokoomuslaiselle omatunto ja lähimmäisenrakkaus tarkoittanee "sitten kun minulla on" -ajattelun kaltaista tunnetilaa. Tässä maailmassa henkisiä arvoja ei ole vaan kaikki mitataan rahassa ja mammonassa. Kokoomuslainen näkee maailmaa mutta ei ketään maailmasta. Hän ei pelasta Suomea tai suomalaista vaan itsensä.

Perussuomalaisuus ja perussuomalainen syntyi Eino Poutiaisen mopon kyytiin. Vauhti ei hurmannut eikä omistamisen onni ole päällimmäinen ilo ja autuus. Tärkeintä on nähdä ja kertoa mitä näki. Se joka näki, että "keisarilla ei ole vaatteita" oli perussuomalainen. Mutta ei hän vaatteita keisarille antanut vaan toimi viestinviejänä. Nyt perussuomalainen äänestäjä ei ole enää kärryillä. Ministeri auton kyytiin pääsee vain sokeuteen taipuvaiset itsensä kieltäjät. Perussuomalaisella on näkijän ja selittäjän sielu. Hän ei ole paha eikä hyvä. Vaan ymmärtämätön. Tarkoitus pyhittää keinot.

Kristillisdemokraatin sielu on puhtaan poliitikon sielu. Hänelle itse ymmärtäjän totuus on ainut oikea totuus. Se minkä kd-läinen näkee ei ole maailmasta vaan kuorrutettu omilla selityksillä. Hän kykenee tekemään tappajasta ja sortajastakin autuaan. Kuvaavinta kd-läiselle on "tarkoitus pyhittää keinot" ajattelu. 

Sosiaalidemokraatin maailma on aina sekasortoinen. Ahdistaa niin mahottomasti, kun pitäisi olla porvari mutta vastustaa porvarin tunnuksia, omaa hyvää ja omistajan autuutta. Demarin mieli on palavan punainen mutta maailma sysimusta. Voisiko hän olla tyytyväinen elämäänsä. Tottakai, kun kaikki on hyvin mutta mikään ei ole oikein. Tämän päivän bensaa liekkeihin on kuunnella perussuomalaista puhetta. Perussuomalaiselle voi huutaa saamatta vastausta. Voittajan tunne on taattu ja demarilla on hyvä olla.

Vihreät liikkeen kannattaja ei ole poliitikko vaan puhdas hörhö ja haihattelija. Ajetaan uudella sähköautolla ja pelastetaan paskalla maailmaa. Vihreällä on taipumus henkiseen kurjuuteen ja synkkyyteen. Muistuttaa kovasti hengellistä hyvinvointia, vain armon antaja aatteesta puuttuu. Jeesuksen paikka on avoinna. Kun ei ole mikään eikä omista mitään niin kaikki on hyvin. Surkeinta tässä aatteessa on että muut kärsivät eniten. Vihreällä on hyvä olla kun toiselle saa aiheutettua eniten haittaa ja ongelmia. Vihreän elämä on ristiriitaista. Ei tiedä pitäisikö nousta aamulla vai illalla.

Keskustalaisen maailmassa rastit on hukassa. Niiden tiedetään olevan jossakin mutta kun lähtöpaikka on hukassa ja maalista ei ole tietoakaan. Kepulaiselle maailma on petettyjen lupausten maailma. Kaiken voi luvata kun tietää, että yhtäkään lupausta ei tarvitse pitää. Keskustalainen ei kadehdi ketään mutta haluaa kaikkea. Keskustalaiselle lapselle puetaan päälle helleasu ja sadevaatteet yhtäaikaa. "Sataa se kumminkin". Keskustalainen uskoo Jumalaan just sen verran kuin on tarpeellista. Keskustalainen on harmiton ihminen. Hänen maailmassa tosi ja epätosi on sama asia.

Vasemmistoliittolainen lienee eniten itseään tutkiskeleva ihminen. Ollako Jumala vai ei ja ollako kommunisti vai ei. Vasemmistoliittolaisella on aina lupa olla humalassa aatteestaan, sekaisin kuin seinäkello. Siksi ihanneyhteiskunta on vielä hukassa ja kerran rakennetutkin ovat kaatuneet. Vasemmistoliittolaisen aatteen palo on sammunut. Hänen synkät ajatuksensa ovat menneisyydessä ja suurin kysymys kuuluu, että "miksi".

Muista aatteista totean että rkp:läinen muistaa aina olevansa aatteessa mukana, kun aamun uutiset kuulee ruotsiksi niin tietää edelleen kuuluvansa eliittiin. Se riittää.

Liikenyt ihminen tekee uutta. Mitään ei ole menetettäväksi, siksi on turvallista mennä keulilla ja johtaa edestä.

Yksipuolinen analyysin tapainen.Tottakai. Minun.

tuomo