Kulttuuriväen on syytä myös tunnustaa tosiasiat

Riikka Purra nosti esiin kulttuurin luksustien, jossa aina valtio on sen ylläpitäjä. Erinomainen herätys syvällä tyytyväisyyden suossa uinuvalle kulttuuriväelle. Purra teki palveluksen, jos yksikin ammatillisesti orientoitunut luova ihminen, taiteilija koki piston sydämessään. Kysymyksen pitäisi kuulua olemmeko me ansainneet tämän tuen yhteiskunnalta silloin kun puhutaan rajatusta varallisuudesta. Minun luovuuteni on minussa eikä sitä sinne euroja lapioimalla tuoda.

Jokainen kansakunta ja valtio ansaitsee henkisen kultuurin lippulaivansa... konserttitalonsa, kansallisoopperansa ja kansallisteatterinsa sekä kansallismuseonsa vaikkapa. Sekä ruumiinkulttuurin puolella eri hallit ja rakennukset harrastaa ovat hyvinkin paikallaan.

Mitään tästä aarteistosta Purra taikka perussuomalaiset, ylipäätänsä poliittiset päättäjät eivät ole hävittämässä. Päinvastoin. 

Kultturiväki ymmärsi taikka halusi ymmärtää asian niin, että perussuomalaisilla olisi jotain suomalaista kulttuuria ja sen perintöä vastaan. Ei todellakaan. Olen takuulla suomalainen luova taiteilijasielu. Otan puheenjohtaja Riikka Purran sanat haasteena itselleni eikä minulta ole mitään pois.

Kulttuurin sisältö on sen tekijöiden luomaa. Se on luovuutta ja kykyä sisäistää ja ilmaista itseään, jos puhutaan henkisestä kulttuurin hyvästä. Kuka synnyttää kulttuurin niin ihan jokainen meistä. Performanssimme on arjen aikaansaannos. 

Sen sain taas kerran kokea kuinka herkkähipiäistä porukkaa tämä kulttuuriväki on ja lukee itsensä jotenkin jumalalliseksi. Olen mitä suurimmassa määrin luova, tunteva ja välittävä romanttinen taiteilijasielu. Mutta se ei loukannut lainkaan mitään näistä taiteilijan tunteista, kun poliittinen päättäjä toteaa vikkapa yli 50 miljoonan euron oopperan ylläpitokustannusten olevan tässä ajassa raskas taakka suomalaisille veronmaksajille. Jos ostetun oopperaipun hinta veronmaksajalle on yli 720 euroa niin kyllä siitä saakin älähtää. Lipun ostava väki maksaa vain pienen osan nautinnostaan. Ei se väärin ole mutta yhteiskunnan tarjoamaa luksusta todella.

Ei me mitään kommunistijäännettä kulttuuri-ikoneiden ylläpitämiseksi kaivata. Yhdenkään taiteilijan ei tule alistua vallanpitäjien käsikassaraksi, kuten vaikkapa venäläiset säveltäjät, muusikot ja taiteilijat ovat pakon edessä tehneet. Siksi valtion kulttuurille antamien rahojen poliittinen tausta ei ole mitenkään perusteltavissa taiteellisilla syillä. Kirjastojen tuki kirjailijoille, muusikoille ym on mittaamaton vaikkapa.

Meidän kulttuurin toimijoiden pitää nähdä mitä kaikkea meille tarjotaan. Tämä maa on todella kulttuurimyönteinen sekä ammatillisesti että harrastustoiminnaltaan.

Se minkä kieltäisin kulttuurissa on esittävän ja luovan taiteilijan kohdalla sana ammattilainen. Se on lapsellinen tapa korostaa itseään. Luovan työn tekijän ammatillisuus on vain koulutuksessa, jota Suomessa tukee todella hyvin valtiovalta ja erilaiset julkiset palvelut. Kuka on ammattilainen näyttämöllä, luovuuden kammiossaan, niin sen arviointi on vain ja ainoastaan kulttuurista nauttivalla.

Kulttuuriväen pitäisi ymmärtää tehdä tiettäväksi miksi me luovat elämän sisällön tuottajat ja "sulostuttajat" olemme olemassa. Mitä se kulttuuri arjessa on. Ei mitään ihmeellistä ylevää vaan hikistä työtä, jolla taiteilijat ja osaajat antavat sisältöä elämään, synnyttävät tunteita ja kiintopisteitä omista lähtökohdistaan sekä havainnoivat ympäristöään.

Koulujen osalta kaipaan tuntuvaa parannusta. Ei ole rahakysymys eikä vaadi poliittisia päätöksiä. Vain feminismihöttö ja poliittinen luontoaktivismi pysyköön poissa. 

Koulujen henkiset kilpailut takaisin. Ne eivät hyljeksi tai mollaa ketään. Muistan kun musiikin lisäksi osallistuin muovailuvahalla tehtyihin koitoksiin. En pärjännyt mutta aina osallistuin.

Omasta kouluajastani ovat jääneet lukuisat näytelmät, konsertit ja muut mieleen. Kaarlo Kultalahden monologeja kuultiin usein. Yrjö Jyrinkosken jykevä lausunta on syvällä sielussa. Eino Leinon runous tuli tutuksi. Veikko Sinisalo vieraili myös koulullamme.

Kulttuurikeskustelu politisoidaan vasemmalta laidalta ja sille annetaan merkityksiä, joita siinä ei ole.

Kyllä kulttuuriväki saa katsoa peiliin. Vaadimme valtiolta ay-liikkeen omaista suhtautumista tekemisiimme. 

Kun kulttuurista tehdään elitististä hinnoittelemalla itsemme ulos ihmisten ulottumattomiin niin syy ei ole politiikan vaan aivan itse aiheutettu. Vaikkapa minä, en tänä päivänä pysty menemään teatteriin. Rahat ei riitä kymmenien eurojen lippuihin.

Poliittisen päättäjän pöydällä pitää olla ykkösasiana ihmisen hyvinvointi. Monipuolinen kulttuuri on osa sitä mutta ei todellakaan ensimmäisenä.

Suomalainen on kulttuurinsa ansainnut. Niin luksuksen kuin elitistisenkin taikka enemmän junttihenkisen harrastamisen.

Pelastusarmeijan resepti on hyvä, jossa ensin soppaa ja sitten Jumalan sanaa.

tuomo